Perheniemen opisto kutsui innokkaita kädentaitureita neulomaan juhlavuoden kunniaksi sukat Perheniemi-teemalla. Viisi osallistujaa vastasi kutsuun, jokainen kerrassaan upeilla ja uniikeilla toteutuksillaan.
Mikä on sinun mieleisesi? Alla olevasta linkistä pääset äänestämään suosikkiasi. Äänestys päättyy 31.10.2024. Voittaja julkistetaan ja palkitaan opiston 100v. juhlagaalassa 9.11.2024. Lisäksi kaikkien äänestykseen osallistuneiden kesken arvotaan yllätyspalkinto.
”Kartanon puistossa”
Arja Koskelainen
”Olin Perheniemen opistossa v.1963–64, 60 vuotta sitten. Asuimme kartanossa ja huoneemme oli Pirtti. Kartano teki silloin lähtemättömän vaikutuksen.
Sukissa näkyy kartanon väri, sillä keltaisena sen olen aina nähnyt ja muistanut. Vihreiden puiden ja puutarhan keskellä. Mieleeni on jäänyt esimerkiksi iltakävelyt kartanon ympäristössä.
Kaikkia yhdistävä opistomerkki on keltaisella pohjalla ja vanhaa kiviaitaa myös kuvattuna.
Ehkä niistä näkyy jotain muidenkin silmiin.”
”Kartanon pihasukat”
Tarja Repo
”Halusin kirjoa sukkaan
muistoja opistosta:
kukkulan mäntymetsän
ja kauniit ikkunan kaaret.
Järven pilkahdus
ja marjapuskien anti,
syksyiset hedelmät
omenatarhan puissa.
Tiilet, nuo punaiset seinät
kirkkosalissa katselee,
kartanonkeltainen
väri mielessä tulvii.
Kaunis on opistomme,
siitä kiitän,
ja villasukkaan
muistoni liitän.”
”Opiston Kartano”
Tekijä: Kirsti Porvari
Suunnittelu: Kati Porvari
”Opiston Kartano puiden ja omenapuiden suojassa.”
”PEO Pihapiiri”
Seija Yli-Kankahila
”Muistoni on, että kartanorakennuksen kudontasalin ikkunoista näkyi peltoaukeama, mikä syystöiden jälkeen loisti eri ruskean sävyissä. Syksyllä olimme kaikki haravoimassa ja keräämässä omenoita pihapiiristä. Kartanorakennuksen eteläpuolella oli paljon luumu-/kriikunapuita. Keräsimme niitä ja huonetoverini Marja keitti hilloa meille neljälle tytölle. Hillo tuoksui niin hyvälle, että myös hiiret ilmestyivät keittokomeroomme ja jouduimme lainaamaan Virtasten kissaa muutamaksi yöksi. Asuimme päärakennuksen kolmiossa ensimmäisessä kerroksessa.
Maistelimme myös punaisia viinimarjoja, jotka kasvoivat käsityöopettajamme asunnon lähellä.
Lämmöllä muistelen tuota yhteistä opistovuotta. Opiskelulinjasta huolimatta vietimme paljon aikaa yhdessä ja lauloimme kuorossa.”
”Satasukat”
Taru Häkkinen
”Kaunis luonto, rauha ja rakennukset.
Kaikki on niin kaunista siellä ja hyvä tunnelma. Sukkiin halusin tuoda luontoa, kartanon-keltaiset ristit ja tietysti 100 -luku näkyy niissä. Myös värit ovat luonnonläheiset.”