Valitse alasivu...
Perheniemi on vireä 500 asukkaan kylä Iitin kunnassa. Kylän alkuperäinen nimi Pärhä (Pärhäniemi) mainittiin virallisesti ensimmäisen kerran Hollolan käräjillä 1460.
Perheniemessä oli alun perin 8 taloa kasakylänä Sääskjärveen pistävällä Pärhän niemellä. Näiden talojen nimet ovat kylän 500-vuotismuistomerkissä, joka paljastettiin 4.9.1960 Perheniemen opiston puistossa.
Kartano ja aatelin mahti alkoivat Pärhän vapaassa talonpoikaiskylässä kehittyä Kristiina kuningattaren aikana. Skotlantilaissyntyinen aatelisrouva Katherine Guthrie osti miehensä everstiluutnantti Edward Johnstonen nimissä koko kylän rälssiksi 1647. Iisakkilan taloon rouva osti täydet omistusoikeudet ja perusti siihen säterin eli verovapaan aatelistilan.
Perheniemen peri Katariina-rouvan poika ensimmäisestä avioliitosta, kreivi, Turun hovioikeuden presidentti, valtaneuvos Robert Lichton. Jo Katariina-rouvan aikana olivat jotkut talonpojat menettäneet perintöoikeutensa velkaannuttuaan säterille. Reduktio, aatelin verottamien maiden palautus kruunulle, uhkasi myös Perheniemen omistajia, mutta laintunteva valtaneuvos pystyi säilyttämään asemansa ja hankkimaan lisää maata velkaantuvilta talonpojilta. Robert Lichtonin jälkeen Perheniemen säteriratsutila siirtyi hänen sisarentyttärensä Anna Marian puolisolle ratsumestari Adam Gustav von Muhlille.
Von Muhlit ja aikaisemmat Perheniemen omistajat eivät asuneet Perheniemessä vaan sukujensa pääkartanossa Pernajan Tervikissä, josta käsin Perheniemeä hoidettiin voutien avulla. Ensimmäiset Perheniemeen asettuneet aateliset olivat A. G. von Muhlin tytär Anna Lovisa ja hänen puolisonsa everstiluutnantti Adam Otto von Köhler. Säterin päärakennuksessa oli vuonna 1678 vain kolme tupaa ja 4 kamaria. Jalosukuisten asukkaiden saapuessa oli suunniteltava uusi päärakennus — 8 huonetta uloslämpiävin uunein.
Kartanosta sanottiin 1701, että se oli ”hyvin rakennettu ja sitä viljeltiin palkkaväen ja päivätöiden avulla”. Kartanon mukana tulivat kylään seppä, suutari ja krouvi.
Lapsettoman rouva Anna Lovisan veli kenraali Robert Muhl liitti Perheniemen 1734 osaksi Itä-Uudenmaan suurinta maaomaisuutta, hän omisti lisäksi Tervikin, Tjusterbyn, Vilmansgårdin ja Ratulan. Muhlin ainoa tytär Anna Dorotea avioitui valtaneuvos Otto Wilhelm De Geerin kanssa. Lähes koko 1700-luvun kartanoa hoitivat voudit, suku asui Tervikissä. Talonpojille aika oli raskasta ja 1770-luvulla puhkesi kapina, joka kukisteltiin sotaväen avulla. De Geerin tytär avioitui serkkunsa Georg Brunowin kanssa ja asettui asumaan noin v. 1785 Perheniemeen, jonne saapui myös hienoja palvelijoita, kamarineitoja. keittäjiä ja puutarhuri.
Robert Magnus Brunowin lesken Anna Charlottan hoitama kartano teki vararikon 1835 ja myytiin pakkohuutokaupalla. Perheniemen kartano — sivutiloineen noin 8000 ha — oli hyvä sijoitus, jonka porvoolainen teollisuusmies, kauppias ja laivanvarustaja kauppaneuvos Erik Johan Stråhle päätti saada halvalla. Stråhlen kirjanpitäjä puettiin räsyäijäksi; tallukat jalkaan, karvareuhka päähän ja käteistä tuohikonttiin.
Kruununvoudin pitämää huutokauppaa Brunowien kartanon päärakennuksessa häiritsi siis outo konttiäijä, joka huuteli herrojen tarjousten väliin omiaan. Äijän annettiin kuitenkin pitää huutonsa, jotta ulosheitto olisi sitä opettavaisempi. Vasara pamahti. Ostajan piti maksaa käteisellä kuudennes kauppahinnasta. Räsyäijä kaivoi kontistaan voudille vaaditun summan ilmoittaen edustavansa kauppaneuvos Stråhlea. Siihen päättyi lähes 200-vuotinen aatelin valta Perheniemessä.
Jo seuraavana vuonna peri kartanon Erik Johan Stråhle nuorempi (1821—1889) sittemmin “Pärhän patruuna”, kunnallisneuvos, valtiopäivämies ja uudenaikainen maataloudenharjoittaja kuten oli hänen poikansakin agronomi Erik Johan Stråhle (1850—1900). Perheniemeen rakennettiin juustomeijeri, uusi harmaakivinavetta ja viljamakasiini. Huomattavin Stråhlen rakennustoimista oli uusi päärakennus vuonna 1875. Arkkitehti oli C.A. EdeIfelt, taiteilija Albert Edelfeltin isä.
Jälkiempiretyylisessä puurakennuksessa on kaksi kerrosta, kummassakin oli kahdeksan huonetta. Kivijalassa sijaitsi keittiö aputiloineen ja sieltä johti kapea portaikko muihin kerroksiin. Kartanon päärakennuksesta on hyvä näköala viljelysalueille, Pärhän niemelle ja Sääksjärvelle. Kerrotaan Stråhlen valvoneen parvekkeelta kiikarin kanssa torpparien ja renkien peltotöitä.
Pärhän patruunan kuoltua perikunnan Perheniemi Gård Ab:ta hoiti Lars Ivar Stråhle ja vuodesta 1900 patruunan vävy Haminan pormestari lvar Alopaeus. Alopaeus lakkautti torppareiden päivätyövelvollisuuden 1903 ja antoi tilojen ostaa maat omiksi valtion tuella. Maat luovutettiin juhlallisesti 29.5.1907. Pormestari ja rouva Elin Alopaeus olivat kyläläisten suosiossa. Kartanoon jäi palstoituksen jälkeen maata 2028 ha, josta peltoa 250 ha. Alopaeusten jälkeen oli omistajana Tornator Oy. joka suoritti laajoja hakkuita. Kymin Oy osti kartanon 1922. Tällöin kartanossa oli 35 hevosta ja 150 lehmää.
Sotien jälkeen Perheniemen kartanon osti 22 valkjärveläistä maanviljelijää. Talvella 1947 kartano tonttialueineen myytiin Sairalan evankeliselle kansanopistolle, joka aloitti toimintansa Perheniemessä 1948. Nimi muutettiin v. 1979 Perheniemen evankeliseksi opistoksi.
Teksti: Liisa Alatalo, Marja-Liisa ja Urpo Vuorenoja
Valokuvat: Perheniemen opiston arkisto, ja Signe Brander 1910 / Museovirasto (sisäkuva)
Lähdeteos: Aimo Halila: Iitin historia 1 (Helsinki 1939) ja II (Lahti 1966)